Toisinaan ihminen pystyy luomaan ajatuksia ennen heräämistä, ennen hetkeä jolloin avaat silmät ja tajuat olevasi hereillä. Jonain aamuna asiat voivat muuttua, voi olla että tajuaa jotain kuten itselleni kävi. Tajusin, kuten monet muutkin kaltaiseni, että nautinnosta on tullut riippuvuus. Tupakka, jota nautinnollisesti poltin on saanut elämästäni liian suuren hallinnan. Ymmärsin että asioiden on muututtava ja tupakasta on päästävä eroon. Silloin en tiennyt millainen operaatio edessäni odottaa. Kokeilun ja pettymyksen kautta tiedän nyt mitä edessä on ja tiedän mitä tavoitteeseen pääsy vaatii. Kuten useimmat, olen lopettanut ja aloittanut, pysynyt noidankehässä pääsemättä siitä pois. Nyt on kuitenkin tullut aika astua kehästä ulos.

Itsekuri. On pystyttävä sulkemaan nautinnon halu pois mielestä, luovuttava vanhoista tavoista jotka ovat hallinneet elämää jo liian kauan sekä muistettava miksi haluan lopettaa. Tiedän, että jossain vaiheessa himo polttaa vain se yksi savuke - "koska eihän yhdestä haittaa ole" kasvaa todella suureksi, mutta sen halun kieltäminen tietää jo voiton puolella olemista. Olen kokenut kuukauden ilman tupakkaa ja tiedän miten hyvältä se tuntuu, silti olen antanut itseni vajota takaisin pohjalle, kiertänyt kiskan kautta ja ostanut röökit tietäen tuhoavani jo saavutetun hyödyn. Kaikki vain siksi ettei itsekurini ole ollut riittävä.

Nyt asiaan tulee muutos, sillä tupakka poistuu elämästäni lopullisesti. Haluaisin olla kuten monet ja sanoa etten koskaan ole tupakkaa polttanut, mutta siihen en saa enää mahdollisuutta. Voinkin vain toivoa pystyväni lopettamaan ajoissa ennen kuin olen aiheuttanut itselleni pysyvän vahingon...

Silloin herätessäni tajusin olevani samanlainen kuin kuka tahansa narkomaani. Tajusin olevani jotain mitä en ikinä halunnut olla. En koskaan uskonut miettiväni ensimmäisenä päivän ensimmäistä sauhua tai varmistelevani askin riittävyyttä seuraavalle päivälle. Päiväannos on kuitenkin saatava oli sitten terveenä tai kipeänä.

Viha jota tunnen itseäni kohtaan on suuri. Inho ja häpeä seuraavat vihan tunnetta. Olen valmis lopettamaan tupakoinnin.

Seuraavat kuukaudet seuraan ja kirjoitan itselleni ylös lopettamisen tuskaa ja iloja. Asioita joista voin huomata olevani oikealla suunnalla, tietäen meneväni kohti parempaa. Ilman jatkuvaa seurantaa olen varma ettei itsekuri riitä ja lopulta huomaan seisovani pysäkillä tupakka huulessa, itkien mielessäni miksi en pysty lopettamaan.

Päivä kerrallaan aina joulukuun alkuun asti. Ainakin siihen saakka tämä blogi on voimissaan ja päivittyy...